Katselin Tomia hätääntyneenä: pitäisikö meidän painaa hissin nappia ja ajaa takaisin katutasolle vai kohdata tunkeilijat rohkeasti kasvotusten? Tom suoristautui ja viittasi katseellaan pimeään asuntoon. Olimme astumassa sisään, kun kaikki valot asunnossamme syttyivät samanaikaisesti. Siristelin silmiäni hetken, sillä valojen kirkkaus kirveli – emme Tomin kanssa tarvinneet koskaan valoja. Kaksi käsiparia kiskoi meidät eteiseen ja hissin ovet sulkeutuivat kilahtaen. Silmäni vuosivat enkä nähnyt vieläkään mitään. Kaikki oli yhtä tuskaista sumua, jonka keskeltä kuului huuto: ”Nyt!!” Samassa ympärilleni tulvahti veren suloinen tuoksu. Saatoin lipoa ilmaa kielelläni, keräten sitä itseeni. En pystynyt hillitsemään itseäni, ja tunsin kuinka kulmahampaani puskivat ienten alta itselleen lisää pituutta. Tomin matala murina kuului vierestäni. Hän oli jo hyökkäämässä vertavuotavan vieraamme kimppuun, mutta sain viime hetkellä kiskaistua hänet takaisin. ”Tom, ei”, sanoin, vaikka olisin oikeasti halunnut itsekin liittyä hänen joukkoonsa, imeä tulijat kuiviksi… Jos tunkeilijat olisivat olleet keitä tahansa muita, en olisi estänyt veljeäni. Tom ravisteli päätään ja näin hänen pedonhampaidensa vetäytyvän paikoilleen. ”No hyvä”, Gustav naurahti nuollen veren pois sormestaan, ”onhan siellä vanhaa vielä jäljellä.”